Oct
Koiran elämää
Aamulla alakerrassa odottaa kolme pientä iloista koiraa hännät viuhtoen. Lähdemme saman tien aamulenkille. Vieno juoksee vapaana edellä, Manu ja Vivian (yksi Vienon kuudesta pennusta, jotka syntyivät vuosi sitten) juoksevat hihnoissa yhtä innokkaana perässä. Ulkoilun jälkeen sisällä leikitään hieman ja sitten lähden töihin.
Kotiin palatessani koirat odottavat yhtä iloisina kuin aamulla. Vaihdan pikaisesti vaatteet ja lähdemme ulos ihanaan syyssäähän. Tällä välin koirat ehtivät juosta ympäri asuntoa peräkkäin ja painia. Lenkkimme kulkee tänään viereisen metsikön läpi. Koirat juoksevat ja hyppivät kallioilla ja metsäpoluilla innoissaan. Kasvot loistavat ja ne ovat silminnähden iloisia. Metsästä jatkamme matkaa kävelytietä pitkin ja koirat haistelevat antaumuksella tienpieliä. Lenkin kilometrejä emme ole mitanneet, mutta yleensä siihen menee noin 45 minuuttia riippuen kuinka antaumuksella metsässä leikitään ja mitä kaikkea mielenkiintoista lenkillä nähdään. Sisällä kyytiä saavat lelut ja luut. Mielessä pyörii jo ruokakin. Lautaselliset NEUta häviävät pian parempiin suihin. Ruoan jälkeen koirat yleensä makoilevat luiden ja lelujen kanssa, tai sohvalla hellittävänä. Joinain päivinä iltaohjelmaan kuuluu kampausta ja harjausta. Tänään keskitytään luihin ja kumipossuun. Sekä käydään tietysti vielä iltakävelyllä.
Viikonloppuna menemme maalle ja koirat pääsevät viettämään koko päivää ulkona. Siellä odottaa loput Vivianin lähiperheestä: isä (6 v.), isänemä (8 v.),isänemänemä (10 v.), isoeno (8 v.) ja veli. En viitsi kertoa tälle porukalle, että rodussa tavattavien terveysongelmien takia niistä ei saisi kertoa eikä kirjoittaa missään mitään myönteistä tai neutraalia. Ne ihmettelisivät, sillä esim. monet isompien rotujen edustajista on tuossa iässä jo kuollut syöpään tai muuhun sisäelinsairauteen tai vierailee muuten eläinlääkärissä säännöllisesti. Ne ihmettelisivät, miksi esim. naapurin terrierien pennut syntyvät keuhkot kehittymättöminä ja lähes säännöllisesti keisarinleikkauksella, mutta kuitenkin niiden oma lisääntyminen on ihmetyksen aihe (onhan Vivianin sukutaulussa nartut lisääntyneet ainakin kuudessa polvessa luonnollisesti). Ne ihmettelisivät, miksi niiden ei kuuluisi kaikkien ulkopuolisten asiantuntijoiden mukaan jaksaa tai pystyä tehdä mitään, kun ne niin selkeästi nauttivat elämästään.
Rakkaat, onnelliset pekingeesini.
