Rotutietoa
Blue Creek's breed information              
                      

Pekingeesi

 

Pekingeesissä kiehtoo sen ainutlaatuinen luonne, viehkeys ja kauneus. Se on majesteetillinen pieni iso koira, josta löytyy leijona tarvittaessa. Pekingeesi on leikkisä, huumorintajuinen ja pitää leluista. Se on sisukas, yllättävän notkea ja reipas - ei mikään silkkityynyllä makailija, vaikka toki sekin voi olla joskus mukavaa. Pekingeesi ei ole ylivilkas joka paikan höylä, vaan harvoin tekee tuhoja kotona ja sopeutuu hyvin perheen olemiseen ja elämiseen. Se on usein kuin omistajan ajatus. Pekingeesikin kaipaa liikuntaa, vaikka oppii tulemaan toimeen pienelläkin määrällä, mikä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö liikkumismahdollisuuksia pitäisi tarjota, päinvastoin! Se viihtyy hyvin ulkona muutenkin, kesät talvet, vaikka ei siis ole missään nimessä ns. ulkokoira.

Usein kuulee sanottavan kuinka sairas rotu pekingeesi on. Pekingeesin omistajat ovat omien kokemustensa perusteella päinvastaista mieltä. Vaikka koira ei muistuta sutta, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla terverakenteinen ja pitkäikäinen, kuten pekingeesi usein on. 15 v. peke ei ole harvinaisuus. Pekingeesin rakenteen tulee nimenomaan olla terve ja liioittelua esim. silmien koossa ja nenärypyn voimakkuudessa tulee välttää jalostuksessa. Sierainten tulee olla tarpeeksi isot eikä kirsu liian syvällä. On totta, että silmät ovat herkemmät tapaturmille kuin pidempikuonoisilla ja pienempisilmäisillä koirilla. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koira olisi silmä poskella harva se päivä. Itselläni on yksi koira, joka nuorempana sai usein reiän tai naarmun silmäänsä, toinen kerran ja toiset eivät vielä kertaakaan. Selkä on toinen keskeinen mahdollinen ongelmakohta - vaivoja ei ilmaannu ehkä lainkaan, mutta esim. pentujen jälkeen nartun selkä saattaa kipeytyä, ks. alla oleva juttu aiheesta. Halusin tämän aiheen laajemmin tähän yleiskatsaukseen, jotta peken omistajat tunnistavat koiransa oireet, jos sille niitä tulee! 

Selkä

Kiinanpalatsikoirilla esiintyy eriasteista mäyräkoirahalvausta, joka vaihtelee lievästä selän kipeytymisestä täydelliseen halvaantumiseen asti. Mäyräkoirahalvaus on kansanomainen termi välilevytyrälle, joka on yleinen kondrodystorfisten koirarotujen (kuten kiinanpalatsikoira) selkäkipujen ja halvausoireiden aiheuttaja. Alttius välilevysairauteen on todettu perinnölliseksi. Haluan tässä kohtaa

ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Timo Talvio kirjoittaa artikkelissaan ”Koiran selkärangan ja välilevyjen sairaudet” seuraavaa:

 

Kliiniset löydökset

Kliininen kuva vaihtelee lievästä kivusta neliraajahalvaukseen riippuen prolapsin asteesta, suunnasta ja sijainnista. Kova paikallinen kipu sekä poikkeavat löydökset neurologisessa tutkimuksessa ovat tyypillisiä prolapsipotilaalle. Omat huomioni (KK): Kiputila muistuttaa vatsakipua kramppeineen etenkin jos omistaja ei osaa tulkita oireita. Koira saattaa myös oksentaa kovan kivun seurauksena ja sen takaraajat saattavat pettää. Ota heti yhteys eläinlääkäriin, joka neuvoo miten helpottaa koiran oloa ennen kuin pääsette vastaanotolle.
 

Hoito

Lieviä tapauksia voidaan hoitaa konservatiivisesti kipulääkkeillä ja mahdollisesti kortisonilla. Kortisonit vaikuttavat tehokkaasti akuutissa vaiheessa turvotusta poistavasti ja hermokudoksen solukalvoja stabiloimalla. B-ryhmän vitamiineilla saattaa olla positiivinen vaikutus paranemisprosessiin. Virtsan pidätyskyvyn häiriintyessä antibioottilääkitys on aiheellinen.

Leikkaushoidon tullessa kyseeseen tekniikka valitaan prolapsin tyypin ja sijainnin, koiran iän ja rodun sekä oireiden vaikeusasteen perusteella. Ydinkanavaan pursunut anulus fibrosus-massa on saatava pois, koska se aiheuttaa selkäytimeen puristuksen lisäksi myös tulehdusreaktion.

Ennuste

Konservatiivisella hoidolla ennuste on lievissä tapauksissa hyvä. Operatiivisen hoidon ennusteen tarkka arvioiminen on usein erittäin vaikeaa, mutta oikein ajoitettu suoritettu leikkaus ilman komplikaatioita tuottaa usein hyvän tuloksen.

Ennaltaehkäisy

Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto, oikea ravitsemustila, kaikkein rajuimpien selkään kohdistuvien rasitusten välttäminen, oikea ruokinta, mahdollisesti sidekudossynteesiä tukeva lisäravinto, kuten kondroitiinisulfaatti. Oma huomioni (KK): Lisäisin B-vitamiinin (esim. BekoStrong) terveenkin peken ruokavalioon - tekee joka tapauksessa hyvää pitkäselkäiselle pekelle, ja koska B-ryhmän vitamiinit ovat vesiliukoisia, koira ei voi saada niistä yliannostusta.

 

Pekejä ei toistaiseksi tutkita juuri lainkaan. Rotujärjestö kannustaa parhaillaan polvi-, silmä- ja sydäntutkimuksiin, jotta näistä saataisiin virallista tilastotietoa. Pekingeesin jalostuksen tavoiteohjelma on juuri työn alla, ja kerhon kotisivujen lisäksi siellä tulee olemaan lisätietoa terveydestä ja rakenteellisista ja ulkomuodollisista "heikoista" kohdista.

 

Turkinhoito vaatii säännöllisyyttä, mutta ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä. Tuplaturkki, tiheä, pehmeä alusvilla ja pidempi, karheampi päällyskarva, tekee karvasta omasta näkökulmastani lähes helppohoitoisen, harjaus ja kampaus kerran viikossa pitää turkin erittäin hyvässä kunnossa. Pentukarva vaatii erityistä aktiivisuutta ja samalla pentu tottuu myös käsittelyyn, mikä on ehdoton edellytys säännöllisen turkinhoidon ollessa osa elämää. Pekingeesi tuo pitkissä karvoissaan paljon roskaa sisälle ja on kurakeleillä etenkin kaupunkioloissa työläs, jollei hanki kurapukua säästämään omistajan vaivaa sekä myös koiraa jatkuvalta pesemiseltä. 

 

Papagena koulutuskentällä keväällä 2006, kuva Tarja Vilkki

Pekingeesi vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta, ymmärrystä ja huumorintajua. Peke ei sovi tosikoille eikä niille, jotka eivät suostu ymmärtämään niiden erityislaatuisuutta. Pekingeesi ei ole "normaali" koira, vaan se on pienikokoinen leijona, joka rakastaa omistajaansa koko sydämestään ja vastaa omistajan sitä kohtaan tuntemaan kunnioitukseen samalla mitalla. Se ei unohda koskaan sitä kohtaan kohdistunutta pilkkaa ja epäkunnioitusta. Pekingeesi saattaa suhtautua vieraisiin epäileväisesti omalla reviirillään, mutta kun sen kanssa ystävystyy, se muistaa ystävänsä ja tervehtii tätä aina yhtä iloisesti. Muut tunkeilijat se saattaa yrittää karkottaa haukullaan pois palatsistaan. Ensimmäinen luonnetestatuista pekeistäni, Marius, puolusti kaikella voimallaan minua puolustushalua testatessa. Muuten testi ei häntä kovasti liikuttanut. Linkin tuloksiin löydät alhaalta. Asioiden oppimisessa omien pekingeesien kohdalla tärkein palkkio on ollut kehuminen. Kun kerron niille, kuinka upeita ne ovat, oppivat ne kaiken tarpeellisen ja tekevät sen (yleensä) vielä hyvin mielellään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaikka pekingeesi tietää mitä esim. "tänne" tarkoittaa, se saattaa tulla usein kuitenkin vasta silloin kun itse parhaaksi näkee tai odottaa kunnes se kannetaan. Nyt pyörität päätäsi, mutta ota peke niin tiedät mistä puhun :).

 

Pekingeesi tulee toimeen muiden koirien kanssa, lapsia moni pekingeesi suorastaan rakastaa - molemmat toki ovat tottumiskysymyksiä pennun ja nuoren koiran sosiaalistamisen aikana. Koirien väliset kokoerot asettavat haasteita joskus yhteiselolle, etenkin jos kyseessä on nuori, vallaton isompi koira ja pekingeesi. Toinen koira ei vielä ymmärrä toisen pienuutta (jota pekingeesi ei tietysti itse koskaan ota huomioon) ja leikit saattavat olla liian rajuja. Itse suhtaudun varauksellisesti aina pienen koiran kanssa liikkuessa muihin koiriin, vahinko käy pienen kanssa nopeasti. Tämä ei tarkoita sitä, että tarttuttaisin jonkinlaisen hysterian koiriini vaan sitä, että kontaktit isompiin rotuihin ovat valvottuja tuttujen ja turvallisten koirakavereiden kanssa. Vaikka samojedini ja eurasierini ovat täysin ystävällisissä väleissä pekingeesien kanssa, ja ne voivat oleskella yhdessä - myös pienten pentujen kanssa, en jätä koskaan "isoa" koiraa ja pientä koiraa valvomatta keskenään - korkeintaan niin, että näen koirat ikkunasta. Jos tulee sanomista jostakin, ovat ne epäsopiva pari välien selvittelyyn. Pekingeesi tuskin koskaan perääntyy ristiriitatilanteessa, päin vastoin, ja dominoiva pikkukoira voi saada kilteistä kilteimmänkin ison koiran ärsyyntymään. Kokoerosta johtuen paikan näyttäminen tässä tapauksessa voi johtaa huonoon lopputulokseen. Eli parempi tehdä itselleen omat pelisäännöt selviksi, niin ei tarvitse jossitella myöhemmin. Silloin kun olet itse paikalla, mikään ei estä lauman yhdessäoloa kun kyseessä on molemmin puolin tervepäiset, tasapainoiset koirat. 
 

Pekingeesin elekielen opettelu vie koirakavereilta hieman aikaa, ja niin se vie sinultakin. Sillä on heiluva häntä kuten muillakin koirilla, mutta sen hienovarainen viestintä tapahtuu pitkälti muualla - niskan asento ja kasvojen ilme paljastaa sinulle ja muille pekeille jo paljon. Pekingeesi ei juurikaan varoittele muuten, murina toki kuuluu joskus asiaan, mutta useimmiten siihen riittää niskan jäykistyminen ja silmien pullistuminen - seuraavaksi jo toimitaan. Tilanteiden ennakointi helpottuu, mitä kauemmin pekeäsi katselet ja seurailet. Lyhytkuonoisuus ja isot, pyöreät silmät saattavat hämmentää joskus vastaantulevia koiria (joskus myös ihmisiä :)), jotka eivät ole koskaan moista nähneet. Voitte toimia hyväntahdon pekingeesi-lähettiläinä sosiaalistetun ja hyvin käyttäytyvän pekesi kanssa!  Pekingeesi ei ole enää 1960-luvun vanhan tädin vihainen pikkukoira, jollaisen kaikki silloin eläneet ovat joskus tavanneet. Pekekin on sopeutunut nyky-yhteiskunnan normeihin ja odotuksiin tai kaiketi lähinnä sen omistajat ja kasvattajat, vaikka sen sisimmässä vielä elää vanha pahojen henkien karkottaja - se tulee joskus esiin itsetietoisen pekingeesin kohdalla ja dominoivasta pikkukoirasta saa itselleenkin varsinaisen kiusanhengen, jos ei ole tarkkana. Osa nykyajan pekeistä on vähemmän arvokkaasti käyttäytyviä duracell-pupuja, jotka rakastavat kaikkia - sosiaalisuuden ja ystävällisyyden vaatimusten tuloksia. Seurakoirana toimiminen on pekingeesin käyttöominaisuus. Lisäisin tähän kuitenkin vielä palatsikoirana toimimisen, vaikka se kuulostaakin nostalgialta tai hölynpölyltä. Historiaa ei kuitenkaan voi sivuuttaa, tai muuten menetämme jotain olennaista rodussa. Uskoisin kaikkien itämaisten rotujen ystävien ymmärtävän mitä tarkoitan ja jos sinulla ei ole hajuakaan eikä edes kiinnosta, niin ehkä pekingeesi ei ole silloin sinulle oikea rotu.  Tiesitkö muuten, että pekingeesi (mm. samojedin ja chow chown ohella) kuuluu rotuihin, joiden DNA on lähimpänä sutta nykyajan koiraroduista?

 

>> Lue rotumääritelmä, historiaa ja lisätietoa esim. terveydestä
     Suomen Pekingesikerho ry:n sivuilta
 

>> Katsaus turkinhoitoon (ote pentuohjeistani)

>> Blue Creek's Merry Musicianin, Mariuksen, luonnetestitulos